Bataatti näkyy ja kuuluu nyt kaikilla kanavilla. Mä olen itse tutustunut bataattiin aikoinaan, kun aloin antaa ruokamakupaloja muksulle. Muuten bataatin käyttö on muutamaa keittoa lukuun ottamatta jäänyt turhankin vähälle. Niinpä mä raahasin männäpäivänä kolme pienehköä bataattia kotiin odottamaan inspiraatiota. Sitä ei koskaan kuulunut, mutta kuitenkin bataatit piti käyttää pois, ennen kuin alkoivat höpistä kaapissa. Piti siis väenvängällä alkaa keksiä, mitä niistä puksata. Hetkellisen googlailun ja blogien selaamisen jälkeen inspiraation lähde löytyi Vegemisiä -blogista. Jälkikasvu ei ohjeen sinihompasta ja kikherneistä perusta, joten piti vähän säveltää. Lopulta alkuperäisestä ohjeesta jäi jäljelle bataatti, sipuli ja vesi.
Tässä keitoksessa raaka-aineina
2 pientä bataattia
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
loraus oliiviöljyä
tilkka vettä
1/2 purkkia valkosipulituorejuustoa
1 tlk Alpro Soya ruokakermaa
Parmesan-raastetta
1 suippopaprika
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
Raastoin bataatit ja kuullotin raasteen silputtujen sipulien kanssa öljyssä. Lisäsin vesitilkan ja annoin hautua, kunnes vesi oli haihtunut (tapahtuu nopeasti). Sulatin joukkoon tuorejuuston ja kaadoin mukaan ruokakerman, mausteet ja Parmesan-raastetta reilulla kädellä. Annoin soossin hautua ihan hiljalleen makaronien kiehuessa (n. 8 min.). Pilkotun suippopaprikan lisäsin kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua, jotta se säilytti värinsä, rakenteensa ja makunsa. Ei voi moittia, nopeaa ja helppoa. Muksukin vetelee ihan innolla.
Pakanaäidin sinkkuarkea ja ihmissuhdesäätöjä. Samalla selviytymistä lapsuuden olojen jättämistä syvistä traumoista.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
torstai, 3. helmikuuta 2011
Pastasoossi bataatista
Tunnisteet:
arkipuuhat,
jälkikasvu,
kasvisruoka,
keittiössä,
ruoka,
vege
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 kommenttia:
Lähetä kommentti