Kävin pitkästä aikaa kylässä hyvän ystävän luona. Oli mukava päästä juoruilemaan.
Kuulutin heti: "Mä tapasin yhden ihanan miehen!"
Kaveri siihen: "Yeah, and maybe next week you´ll meet another one. Tell me something I didn´t know."
Olemme Sinkkuelämämme katsoneet. XD
Mutta oikeasti, mun sydän on jäänyt harhailemaan johonkin ja ajatus, se vasta harhaileekin. Ihan outo ja uusi tunne, sellainen oikea tunne. Ei vaan sellainen "pidetään hauskaa"- ja "kivaa oli, soitellaan"-tunne.
Pessimisti sisälläni nostaa tosin taas päätään. Ehkä mä taas vaan luuleen. Ei ikinä tule oikeasti ketään, jonka kanssa tavoittaisi sen mitä toivon. Oma tarinansa onkin sitten se, mistä haaveilen.
Kaikki aikanaan. Ehkä.
Pakanaäidin sinkkuarkea ja ihmissuhdesäätöjä. Samalla selviytymistä lapsuuden olojen jättämistä syvistä traumoista.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
tiistai, 26. huhtikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti