Oon ollut vähän kuutamolla. Tai oikeammin täysin saamaton, siis muutenkin kuin sutinoiden suhteen. Jotenkin mä olen jumissa. Raha-asiat riipii koko ajan takaraivossa ja kaikki hommat jää vaan tekemättä. Enimmäkseen mä olen keskittynyt juurruttamaan sohvaa selkääni. Pää on täynnä aikomuksia, jotka sitten jää järjestään toteuttamatta.
Ruuasta on taas tullut ongelma. Demoni nimeltä tunnesyöminen on palannut kuvioihin. Löysin tänään hyllystäni kirjan aiheesta. Selailin sitä läpi. En ole varma sainko uskoa tästä tilanteesta ylipääsemiseen vai jäikö päällimmäiseksi fiilis pelatusta pelistä. Mä en uskalla mennä tarpeeksi syvälle mun tunteisiini. Mä haluaisin ymmärtää, missä näiden monenkirjavien syömisongelmien syyt piilevät. Mutta mä en jaksa sitäkään. Ja mitä paskaa mä tätäkään yritän edes analysoida. Haen leivän.
Pakanaäidin sinkkuarkea ja ihmissuhdesäätöjä. Samalla selviytymistä lapsuuden olojen jättämistä syvistä traumoista.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
Joskus syviä pohdintoja, toisinaan kevytkenkäilyä hyvässä seurassa.
Liikkuvaa ja vaihtelevaa yh-elämää. Maailmankaikkeuden syvimmät kysymykset vielä selvittämättä.
Uusiin henkisiin mittoihin kasvamista ja arvojen siirtämistä lapselle. Pienin, joskus mitättöminkin askelin kohti parempaa,
samalla vihreämpää maailmaa. Emme koskaan tule valmiiksi ja se tosiasia on ainoa elämän mielekkyyden ylläpitäjä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti