Se tekee taas tuloaan. Syömiseen liittyvä häiriökäyttäytyminen. En voi käyttää termiä syömishäiriö, koska lääkäri sanoi minulle joskus, ettei mulla voi olla syömishäiriötä, koska en ole edes laiha. Tämä diagnoosi on sittemmin kumottu moneen kertaan, mutta tuo ajatus jäi ikuisesti itämään mun takaraivooni.
Faktaa on kuitenkin se, että kolmessa viikossa mun paino on pudonnut 5 kiloa. Se ei ole vielä kovin hälyttävää, lähinnä olen ilahtunut, koska kaapissa odottaa paljon ”sopimattomia” vaatteita. Se mua vähän huolestuttaa, että mä olen täysin menettänyt ruokahaluni. Sokerikierteestä mä pyrkimällä pyrin eroon, pääsinkin, mutta mukana meni kaikki halu syödä. Normaalia nälkäähän mä en ole tunnistanut vuosikausiin. Mulle saattaa tulla mieliteko syödä, mutta mä en tiedä miltä oikea nälkä tuntuu. Mun suulle tulee nälkä, muttei elimistölle. No, nyt ei tule taas enää suullekaan.
Mä en taas käsitä mistä tää tulee, tää homma oli mulla jo otteessa. Nyt mä saan jotain sairasta riemua jokaisesta pudonneesta sadasta grammasta ja kohta mä pääsenkin seuraavalle alemmalle kymmenelle. Ruokavalio koostuu lähinnä proteiinijuomista, juustosta, raejuustosta ja kasviksista. Kaloreita mä en laske, mutta eilisetkin jäivät noin kuuteensataan. Ei hyvä. Nyt aamulla mä tungin naamaani viisi palaa fetaa ja siitäkin mulle tuli paska fiilis. Järkikulta, voitko oikeasti palata mun päähäni! Kaikki asiat on muutenkin niin vaikeita. Se oli jo pois ja nyt se palasi mua ilahduttamaan, vaikka mä ihan oikeasti oon suhteellisen sinut kehoni kanssa menneeseen verraten. Mä en jaksaisi tapella tämän perkeleen kanssa enää. En varsinkaan aliravittuna.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti